Onnistuneita valintoja

Yksilöllisiä ratkaisuja etsimässä


Jätä kommentti

Lähiyhteisöön liittyminen – mitä se oikeastaan tarkoittaa?

Hankkeemme yksi keskeinen teema on alusta saakka ollut kehitysvammaisten ihmisten lähiyhteisöihin liittyminen ja sen tukeminen. Matkan varrella tullut pohdittua, että mitä ihmettä se oikeastaan tarkoittaakaan. Yritetään yksinkertaistaa.

Kehitysvammaiset ihmiset tarvitsevat ystäviä, sillä ihmissuhteet ovat elintärkeitä meidän kaikkien hyvinvoinnille. Toisin kuin usein luullaan, kehitysvammaiset ihmiset eivät useinkaan nimeä ystävikseen esimerkiksi samassa ryhmäkodissa asuvia asukkaita. Ryhmämuotoinen asuminen ei voi olla ratkaisu yksinäisyyteen, sillä ihmiset kokevat yksinäisyyttä myös ryhmässä. Aidot ihmissuhteet tarvitsevat syntyäkseen muutakin kuin yhteiset seinät.

Valitettavan usein kehitysvammaisten ihmisten ihmissuhteet muodostuvat eri alojen ammattilaisista ja kohtaamisista heidän kanssaan. Työntekijöiden näkökulmasta se, että kehitysvammainen henkilö nimeää heidät ystävikseen, saattaa tuntua kiusalliselta. Liiallinen kiintyminen omaohjaajaan saatetaan kokea ongelmaksi. Ihmiset voivat olla jopa riippuvaisia tutuista työntekijöistä. Työntekijöiden näkökulmasta tilanne voi olla kiusallinen, mutta kehitysvammaisen ihmisen näkökulmasta se on kestämätön.

Asiakkaiden ja ammattilaisten välisessä suhteessa toiselle osapuolelle maksetaan siitä, että hän on osa toisen ihmisen elämää. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kehitysvammaisella ihmisellä voisi olla hyvää suhdetta lähityöntekijäänsä. Jos oikein hyvin käy, saattaa ammattilaisen ja asiakkaan välille muodostua aito ystävyyssuhde. Tällöin suhde ei kuitenkaan enää perustu siihen, että toinen saa siitä palkkaa.

Ratkaisuja yksinäisyyteen ja sosiaaliseen liittymiseen täytyy etsiä aidoista ihmissuhteista. Mitä enemmän yhteyksiä ja ihmissuhteita kehitysvammaisilla ihmisillä on, sitä vähemmän riippuvaisia he ovat ns. virallisesta, maksetusta tuesta. Toimiva sosiaalinen verkosto eritasoisine ihmissuhteineen voi jopa vähentää ihmisten palvelujen tarvetta. Apua ja tukea voi saada myös luontaisista verkostoista. Ihmissuhteiden tukemisen tulisi olla olennainen osa kehitysvammaisten ihmisten saamaa apua ja tukea.

Ihmissuhteet eivät tule tekemällä eivätkä väkisin vääntämällä. Niitä syntyy, kun mahdollistetaan asioita ja kohtaamisia, etsitään ja luodaan mahdollisuuksia. Kootaan yhteen ihmisiä, joilla on tai voisi olla jotakin yhteistä. Siis muutakin kuin kehitysvamma.


Jätä kommentti

Täällä taas – kokemuksen ja kumppanuuden voimalla jatketaan!

Syksy on tullut ja sen myötä on taas aika palata myös hankkeen blogin pariin! Toivottavasti kaikki saivat kesästä uutta energiaa ja matka jatkuu akut latautuneita talvea kohti.

Mitäpä kuuluu hankkeelle? Kaikessa lyhykäisyydessään vastaus on sangen yksinkertainen: viimeistelyä, loppuun saattamista, raportointia sekä päätöstapahtuman suunnittelua. Onnistuneita valintoja on ollut osa RAY:n rahoittamaa hankeallianssia, jossa kehitysvamma-alan järjestöt ovat kehittämistyöllään yhteistuumin tukeneet käynnissä olevaa kehitysvammapalvelujen rakennemuutosta, erityisesti kehitysvammaisten asumisohjelman (KEHAS) toteutusta.

Hankkeiden ollessa nyt jo loppusuoralla järjestämme seminaarin kokemusasiantuntijuudesta, jonka tukeminen ja vahvistaminen on ollut kehittämishankkeidemme kantava voima. Aihe ansaitsee kiistatta oman seminaarinsa!

Kuten ennen kesää kirjoittelin, meneillään on hurjasti muutoksia. Kun palvelurakenteita kehitetään, lakeja uudistetaan ja palveluja suunnitellaan uudelleen, on varmistettava, että palvelun käyttäjän ääni tulee kuulluksi. No jaa, eihän kuulluksi tuleminen sinällään vielä ole lähimainkaan tarpeeksi, mutta hyvä alku se on. Ihmisiltä itseltään saatavan tiedon tulisi ohjata kaikkea suunnittelua ja toimintaa.

Viime kädessä palvelujen laadun paras mittari on ihmisen kokemus. Sen ihmisen, jota kyseisen palvelun kulloinkin on tarkoitus auttaa ja tukea. Jos tämä kokemus on huono, järjestelmä epäonnistuu siinä mitä varten se viime kädessä on olemassa – auttamaan ja tukemaan ihmistä kokonaisvaltaisesti ja yksilöllisten tarpeiden mukaisesti.

Mutta palataanpa seminaariin ja sen polttaviin keskustelunaiheisiin.

  • Millaisia kokemuksia ihmisillä itsellään ja heidän läheisillään on elämästä ja saamistaan palveluista?
  • Miten sujuu palvelujen suunnittelu, palvelun käyttäjän näkökulmasta katsottuna?
  • Millaisia kokemuksia syntyy yhdessä tutkimisesta?
  • Millä tavoin kehitysvammaisia ihmisiä voidaan tukea liittymään lähiyhteisöön?
  • Miten kehitysvammaisten henkilöiden kokemuksia voitaisiin aiempaa paremmin hyödyntää osana heille järjestettävien palvelujen suunnittelua ja niiden kehittämistä?

Muun muassa näistä teemoista keskustelemme Tampereella 4.12, kun esittelemme kehitysvamma-alan järjestöjen kehittämishankkeiden tuloksia. Mukana menossa ovat hankkeemme lisäksi Kehitysvammaisten Tukiliiton Vaikuttava vertaistoiminta sekä Kehitysvammaisten Palvelusäätiön Yksi naapureista -hankkeet.

Lue lisää Kokemuksen ja kumppanuuden voimalla -seminaarista täältä. Ja ilmoittaudu nyt ihmeessä mukaan!


Jätä kommentti

Kesätauon paikka

Aika kiitää eteenpäin niin vinhaa vauhtia, että nyt on tullut aika levätä ja ladata akkuja syksyn koitoksia varten. Tämä tarkoittaa sitä, että myös blogimme jää kesän ajaksi päivitystauolle. Tauko on tänä kesänä poikkeuksellisen pitkä, ja seuraavia päivityksiä on odotettavissa vasta syyskuun puolella.

Kun pysähtyy hetkeksi pohtimaan mennyttä, on pakko todeta, että kylläpä vammaiskentällä tapahtuu. Kehitysvammaisten asumisohjelmaan (KEHAS) liittyvä työ etenee. Vammaisia henkilöitä koskevan sosiaalihuollon erityislainsäädännön uudistamista valmisteleva työryhmä (VALAS) paiskii ainakin vuoden 2014 loppuun saakka hartiavoimin töitä saadakseen aikaan toimivan vammaislainsäädännön. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan itsemääräämistä vahvistavan itsemääräämisoikeuslain odotetaan astuvan voimaan vielä tämän vuoden puolella. Vuonna 2015 pitäisi astua voimaan valmistelussa oleva uusi, asiakkaan asemaa vahvistava sosiaalihuoltolaki. Tässä hetkessä kaikkein ajankohtaisin asia lienee kuitenkin sote-uudistus, joka ei tiedä, tulisiko vai menisikö.

Ihan heti ei tule mieleen ajanjaksoa, jolloin työn alla olisi ollut yhtä paljon merkittäviä uudistuksia samanaikaisesti. Onnistuneita valintoja -hankkeemme on todellakin saanut elää mielenkiintoisessa ajassa.

Näissä merkeissä jäämme kesätauolle ja palaamme taajuuksille jälleen syksyllä.

Oikein hyvää ja rentouttavaa kesää kaikille!


Jätä kommentti

Perheitä ja palvelusuunnittelua

Kävipäs niin, että tuli tuotettua blogiteksti Kehitysvammaliiton blogiin aiheesta vammaisten lasten perheet ja palvelusuunnittelu. Koska kyseinen teksti pohjautuu hankkeemme tekemisiin ja tekemiimme havaintoihin, niin tässäpä kyseinen teksti nähtäväksi myös niille, jotka eivät vielä Kehitysvammaliiton blogia seuraa.

*****

Kun perheeseen syntyy vammainen lapsi, elämä muuttuu kertaheitolla. Uudenlaiseen arkeen ja elämään sopeutuminen ottaa oman aikansa. Suomessa järjestelmä tarjoaa perheiden tueksi kirjon erilaisia palveluja ja tukitoimia, joiden hahmottaminen, saati ymmärtäminen, vaatii kuitenkin melkoisen määrän ihan omanlaistaan osaamista.

Vanhemmat muistelevat jälkikäteen saaneensa paljon ensivaiheen tietoa. ”Eri asia sitten, kuinka paljon siitä siinä kohtaa jäi mieleen”, kiteyttää eräs äiti. Perheet kuvaavat ensitietovaihetta melkoiseksi hässäkäksi. Tapahtumia ja saatua tietoa muistetaan vaihtelevasti. Tilanteen tasalle pääseminen ja arjen rullaamaan saaminen ottaa aikansa ja vie tilanteessa kaiken huomion. Vaikka mukaan saadaan lomakkeita palvelujen hakemista varten, eivät niiden täyttäminen ja sitä varten saadut neuvot ole vanhempien mielessä päällimmäisenä.

Usein perheet kokevat jäävänsä yksin. Ensitiedon ja lapsen elämän alkuvaiheiden jälkeen yhteydentotot järjestelmän puolelta tuntuvat häviävän. Palvelut ja tukitoimet on ehkä jo ratkaistu niin, ettei perheellä ole suoraan niihin liittyviä akuutteja asioita. Arki kuitenkin tuottaa jatkuvalla syötöllä kysymyksiä, joiden kanssa vanhemmat jäävät yksin. Onko tämä normaalia vai tarvitaanko lääkäriä? Johtuuko tämä vammasta vai onko kyse jostain aivan muusta? Onko muissakin vammaisten lasten perheissä tällaista? Mistä keksimme ratkaisuja? Näiden kysymysten äärellä korvaamattomaksi voimavaraksi on osoittautunut vertaistuki. Kaiken keskellä, oman jaksamisen äärirajoilla, tarvitaan kuitenkin myös palvelujärjestelmää. Toive on selkeä: ”Kun joku kysyisi vanhemmilta säännöllisin väliajoin, mitä kuuluu ja miten jaksatte.”

Elämä itsessään on yhtä muutosta, niin myös vammaisten lasten perheissä. Perheet toivovat, että heillä olisi enemmän aikaa valmistautua lapsensa elämässä tapahtuviin muutoksiin. Päiväkodin tai koulun aloitus, peruskoulun jälkeisiin opintoihin hakeutuminen ja lapsuudenkodista muutto ovat asioita, jotka koskettavat koko perhettä. Näihin muutoksiin valmistautumiseen ei kuitenkaan ole riittävästi aikaa: ”Tuntuu, että isoja päätöksiä pitää tehdä melkein siltä istumalta. Samalla kun selviää, mitä ne vaihtoehdot voisivat olla”, arvioi eräs vanhempi. Perheet haluavat hyvissä ajoin tietää, millaisia mahdollisuuksia on tarjolla. Lisäksi vanhemmat toivovat apua sen pohtimiseen, millaisia olisivat parhaat ratkaisut juuri oman lapsen tai nuoren kohdalla.

Arjeltaan perheet toivovat yksinkertaisia asioita. Päällimmäisenä on toive omannäköisestä elämästä, jonka tueksi olisi saatavilla perheen tarpeisiin vastaavaa apua ja tukea. Palvelut ja tukitoimet koetaan usein joustamattomiksi, jopa perheen elämää ja arkea määrittäviksi asioiksi eivätkä ne läheskään aina kohtaa perheen tarpeita. Kun töistä tultuaan viettää tunnin kerrostalon alaovella odottaen lapsensa koulutaksia, tai tilapäishoitoa varatessaan yrittää parhaansa mukaan arvioida perheen elämää puoli vuotta eteenpäin, ei systeemi aina tunnu kovinkaan avuliaalta. Jos lapsi valvottaa kaiket yöt ja äiti toivoisi vain saavansa nukkua, tuntuvat tarjottava psykososiaalinen tuki ja keskusteluapu lähinnä vitsiltä.

Perheiden luottamusta rapauttavat myös kielteiset palvelupäätökset ja niihin liittyvät, loputtomilta tuntuvat valitusprosessit eri oikeusasteissa. Perheet eivät voi välttyä tunteelta, että he joutuvat taistelemaan saadakseen sitä apua ja tukea, jota ilman perhe ei arjestaan selviydy. Lopputuloksena syntyy väistämätön vastakkainasettelu perheiden ja viranomaisten välillä. Tunne siitä, että kaikkien yhteisenä tavoitteena olisi tehdä työtä saman päämäärän eli perheen hyvinvoinnin ja arjen sujumisen eteen, jää valitettavan usein aika kaukaiseksi haaveeksi.

Jotta perheiden oma näkemys hyvästä elämästä antaisi suunnan palvelusuunnittelulle, on Onnistuneita valintoja -hankkeessa yhdessä Jaatisen ja vammaisten lasten perheiden kanssa kehitetty Hyvän elämän palapeli. Palapeli tukee perheitä pohtimaan omaa elämäänsä nyt ja tulevaisuudessa sekä auttaa perheitä valmistautumaan palvelusuunnitelman laadintaan. Kiinnostuneiden kannattaa klikata itsensä Verneriin, mistä Palapelin aineistot ovat vapaasti hyödynnettävissä.


Jätä kommentti

Hyvän elämän palapeliä

Hyvänen aika, miten aika rientääkään kun on kevät! Päivät ja viikot sujahtelevat sellaista vauhtia, ettei meinaa perässä pysyä. Tällä viikolla olemme saaneet nauttia Luota muhun -konferenssin mukavasta tunnelmasta sekä puhujien huikeista esityksistä ja tarinoista. Tänä vuonna vuosittaisen koferenssimme teemana olivat vammaiset lapset ja nuoret. Kokeilimme myös tapahtuman livetwiittausta ja seminaaripäivien twiittejä voi käydä vilkaisemassa Twitterissä, #luotamuhun tai suoraan tästä.

Hankkeemme kannalta iloitsimme erityisesti siitä, että tapahtumassa julkistettiin perheille palvelusuunnittelun tueksi kehitetty Hyvän elämän palapeli. Palapelin kehittämistyön taustalla on ollut ajatus siitä, että vammaisen lapsen ja hänen perheensä tarvitsemien palvelujen ja tukitoimien järjestäminen tuntuu perheistä usein varsin mutkikkaalta puuhalta. Pahimmillaan asioiden loputtomalta tuntuva järjestäminen jo itsessään kuormittaa perheitä.

Hyvän elämän palapeli lähtee siitä, että perhe itse on oman elämänsä paras asiantuntija ja sen vuoksi perheen oma valmistautuminen palvelusuunnitteluun on äärimmäisen tärkeää. Hyvän elämän palapeli kokoaa perheen ajatuksia omasta elämästään ja avun ja tuen tarpeistaan sekä auttaa valmistautumaan palvelusuunnitelman laadintaan. Perhe pohtii elämäänsä tässä ja nyt sekä kokoaa ajatuksiaan hyvästä elämästä nyt ja tulevaisuudessa. Työskentelyn myötä syntyy perheen oma suunnitelma siitä, millä tavoin nykytilanteesta päästään kohti perheen itsensä määrittelemää, hyvää elämää.

Tältä se näyttää:

Image

Hyvän elämän palapeli on kehitetty Jaatisen ja Kehitysvammaliiton Onnistuneita valintoja -hankkeen yhteistyönä. Merkittävimmän panoksen kehittämiseen ovat antaneet vammaisten lasten perheet. Suuri kiitos kaikille mukana olleille perheille!

Niin mistäs se Palapeli sitten löytyy? Palapeli on tilattavissa painettuna Kehitysvammaliiton Opikkeen verkkokaupasta (www.opike.fi) sekä tulostettavissa veloituksetta pdf-muodossa Verneri-verkkopalvelusta  (www.verneri.net).


Jätä kommentti

Yksilölliset tarpeet ja palvelujen kadotettu notkeus

Pääsiäislomailun jälkeen on taas aika palata pohtimaan maailmanmenoa myös tällä foorumilla. Juuri nyt mielen päällä pyörivät palvelut, palveluohjaus ja yksilölliset tarpeet.

Palveluohjauksen tulisi mm. ratkaista verrattain repaleisen palvelujärjestelmän asettamia haasteita. Sen tulisi toimia asiakkaan parhaaksi ja auttaa osaltaan etsimään, ehkä rakentamaankin, asiakkaan yksilöllisiin tarpeisiin vastaavat ratkaisut. Miksi apua ja tukea tarvitsevien ihmisten arkitodellisuus – palveluohjauksen jälkeenkin – saattaa kuitenkin olla jotakin aivan muuta?

Palveluja suunniteltaessa ottelukehään nousevat toisessa nurkassa asiakkaan yksilölliset tarpeet, toisessa joustamattomat palvelut. Ottelu päättyy usein tyrmäysvoittoon ja lopuksi julistettava voittaja tulee valitettavan usein palvelujen nurkkauksesta. Palvelut suunnitellaan ”one size fits all” (”yksi koko sopii kaikille”) -periaatteella, mikä on kaukana yksilöllisten tarpeiden todellisuudesta.

Usein apua tarvitsevalla (vammaisella) ihmisellä on useita eri asioita, joihin pitää löytää arjessa toimiva ratkaisu. Pahimmillaan asiakas joutuu pilkkomaan omaa elämäänsä, auttaakseen itse järjestelmää ja vastatakseen sen tarpeisiin: Yksi taho hoitaa sitä, toinen tätä ja kukin asia on osattava poimia esiin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tämän tehtävän voi kuitenkin varustaa tarralapulla ”mahdoton” ja siirtää mappiin ö. Niinpä usein päädytäänkin keskustelemaan siitä, missä ja kenen kanssa asiakkaan esiin nostamaa asiaa pitäisi selvittää. Missään nimessä juuri kyseinen paikka ja aika ei ole se oikea.

Mitä pitäisi ajatella? Ettei mitenkään ole mahdollista luoda järjestelmää, jossa voitaisiin vastata yksilöllisiin tarpeisiin? Että ihmiset haluavat aina vain enemmän kaikkea, tukea ja palveluja, tarvitsivat sitä tai eivät? Entäpä jos ihminen saisikin juuri sen, mitä hän tarvitsee? Ja olisiko jossain kuitenkin se kuuluisa joku, joka kokonaisvaltaisesti kulkisi ihmisen rinnalla, hänen etuaan ajatellen?


Jätä kommentti

Palveluohjauksen lyhyt oppimäärä

Apua tarvitseville ihmisille on nyky-Suomessa tarjolla melkoinen kirjo erilaisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja ja tukitoimia. Nämä palvelut ja tukimuodot muodostavat varsin pirstaleisen kokonaisuuden. Yhtä palvelua haetaan sieltä, toista täältä. Usein asiakkaan pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Olennaista saattaa olla myös yhteyden saaminen juuri oikeaan ihmiseen.

Nykyisen palveluviidakon ymmärtäminen ja siinä luoviminen edellyttävät tietoja ja taitoja, joita harvalla apua tarvitsevalla ihmisellä on. Usein ammattilaisenkin voi olla vaikea pysyä perässä, etenkin, kun käytäntöjen muutoksia putkahtelee jatkuvasti.

Palveluviidakkoseikkailun tueksi tarjoutuu palveluohjaus, joka on asiakkaan etua korostava työtapa. Palveluohjauksella tarkoitetaan yleensä yksilökohtaista palveluohjausta, jonka ytimen muodostavat asiakkaan ja työntekijän välinen luottamuksellinen suhde sekä asiakaslähtöinen työskentelytapa. Palveluohjaus koordinoi palveluja ja sovittelee niitä yhteen, asiakkaan kannalta parhaiten toimivaksi kokonaisuudeksi.

Yksinkertaistaen palveluohjauksen tavoitteena on selvittää asiakkaan yksilölliset avun ja tuen tarpeet sekä järjestää hänen tarvitsemansa palvelut ja tukitoimet.

Asiakkaan palvelukokonaisuudesta vastaava henkilö on palveluohjaaja. Palveluohjaaja mm.

  • huolehtii yhdessä asiakkaan kanssa hänen tarvitsemiensa palvelujen suunnittelusta, niiden järjestämisestä ja yhteensovittamisesta
  • ratkaisee tarvittaessa palvelujärjestelmän yhteistyön haasteita
  • huolehtii siitä, että asiakkaan asiat etenevät suunnitellusti
  • arvioi palvelujen tarvetta ja tekee päätökset palveluista
  • seuraa asiakkaan tilanteen kehittymistä yhdessä hänen kanssaan.